maanantai 19. toukokuuta 2014

Hiljaisten kuuntelu

Kuulitko, mitä se hiljaa ollut ihminen sanoi? No etpä tietenkään, kun ei hän sanonut mitään. Saatoit olla itsekin jossain yhdessä oppimisen tilanteessa tuo hiljainen ja vaikka olisit kouluttaja tai opettaja, et ehkä siinä roolissa muista kuunnella niitä, jotka eivät ole aktiivisesti äänessä. Näitä pohdimme vertaispäivittäjien kanssa.

Meillä ihmisillä on erilaisia temperamenttipiirteitä ja kyse on melko vahvasti biologiselle pohjalle rakentuva taipumuksemme reagoida vastaan tuleviin tilanteisiin. Ulospäin suuntautuneet, ekstrovertit, ovat nopeasti äänessä ja innokkaasti uusien asioiden kimpussa. Hiljaisemmat, introvertit, voivat olla hyvinkin tarkkaavaisia, mutta pohtivat, tutkivat, eivät ryntää suin päin.

Tällä luonteenomaisella reagointityylillä ei ole korrelaatiota älykkyyden kanssa, vaikka yhteiskuntamme nykyisin arvostaakin ulospäin suuntautumista. Tätä teemaa on erityisesti pitänyt esillä professori Liisa Keltikangas-Järvinen, jonka teos sosiaalisista taidoista kuuluu suositeltavien kirjojen listalle vertaispäivittäjän toisen teeman sivulla.

Hiljaisuus voi kertoa myös jännityksestä, peloista, ahdistuneisuudesta. Ihmiseltä voi puuttua keinoja selvitä eteen tulevista vaikeista tilanteista. Hänen selviytymisstrategiansa voivat olla vähäisiä. Yllättävät negatiiviset tunnereaktiot kertovat siitä, että ihminen kokee minuutensa uhatuksi ja puolustaa sitä. Monet tukihenkilöt olivat kohdanneet tällaisia etempää tarkasteltuna lapsenomaisia tapoja kohdata teknologian tuomia uusia haasteita: asian kieltämistä, torjuntaa epä-älyllisiin argumentteihin vedoten, kiukkua, vihaa, suurenneltuja pelkoja. On tärkeää ymmärtää, että nämä eivät kohdistu henkilökohtaisesti toisiin ihmisiin.

Ahdistusta herättävä asia on tärkeää purkaa pienempiin osiin ja suunnitella yhdessä, miten mitäkin osa-aluetta viedään eteenpäin. Teknologian opetuskäytön osakseen saama vahvasti tunnevirittynyt suhtautuminen pitää sisällään hyvin paljon erilaisia asioita, jotka voivat olla huolta arvomaailman negatiivisista muutoksista, lasten hyvinvoinnista, oman osaamattomuuden näkyväksi tulemisesta, omasta riittämättömyydestä, yhteiskunnan digitalisoitumisen riskeistä tai monesta muusta. Poikkeuksetta puheeksi nousevat kiire ja ajanpuute. Tuntuu ettei ole aikaa opetella uutta, koska sitä uutta näyttää olevan niin valtavan paljon.

Kuulluksi tuleminen ja suunnittelu auttavat vähentämään tilanteen stressaavuutta. Kun muutoksessa olevat asiat tehdään näkyviksi ja paloitellaan, niihin on helpompi tarttua. Tämä työstäminen on myös osa yhteisen kielen löytämistä. Innokkaan uudistajan ja varautuneen tutkailijan näkökulmat voivat lähentyä, kun kumpikin hellittää oman näkemyksensä puolustamisesta ja asettuu toisen asemaan.

Emotionaalisten tilanteitten edistämisessä on jaksettava ymmärtää aikuisen akateemisesti koulutetun ammattilaisen inhimillisyyttä. Kenellä tahansa voi välillä tietoinen ja järkevä oman toiminnan hallinta pettää. Elämäntilanne tai monen asian summa voi johtaa kiukutteluun tai käpertymiseen. Kiukuttelevat me huomaamme ja heidän kanssaan pääsemme puheisiin, mutta muista kuunnella hiljaista. Hänellä voi olla arvokasta sanottavaa tai hän voi kaivata kipeästi tukeasi.

Vertaispäivittäjät pohtivat 13.5.14 Conexting-seinällä tähän tapaan hiljaisten kuuntelua:
  • Tunteet kuuluvat opetukseen ja oppimiseen. Luulemme, että emootiot ja tiedonkäsittely eivät kuulu yhteen. Harhaluulo.
  • Tuo hiljaisten huomioiminen on erityisesti näkökulma, joka itse asiassa on tullut viime aikoin esiin muuallakin.
    • Hyvä muistutus minulle, että heitä tulee erityisesti huomioida.
    • Heille hyvä esittää kysymys, Mitäs Maija on mieltä, sullahan oli hyvä se..."
    • Itse olen usein uusissa tilanteissa juuri tuollainen hiljainen ja silti tuntuu, että äänekkäimmät saavat kaiken huomion ;-)
  • Ihmisen (muut ja muualta tulevat) tunteet ja tapahtumat ovat mukana. Joskus ne on helpompi "unohtaa" ja keskittyä asiaan, joskus vaikeampi. Dialogiset periaatteet ovat hyviä, keskitytään itse asiaan.
  • Emootioiden käsittely aikuisten ammattilaisten kanssa ei ole välttämättä kovin helppoa. Asiantuntijuudesta voi tulla pieni muuri: älä käy mua neuvomaan. Sen taakse voi piiloutua (ei uskalla kysyä, vaan muka osaa kaiken; ei laita itseään peliin).
  • Aika rajoittaa -käsitelläänkö "varsinainen aihe" vai emootiot.
  • Miten päästä aiheessa eteenpäin, jos koulutettavilla on "tunteet pinnalla" eli käsitellään jotain vaikeaa asiaa? Vinkkejä?
    • Roolien kautta esimerkiksi voidaan purkaa näitä: otetaan eri rooli kuin oma itse. Draaman tai eläytymisen kautta, tarinoilla.
    • Niissä piilee myös paljon motivoitumisen siementä, kun vain päästään pelkojen, epävarmuuden ja ahdistuksen kanssa sinuiksi.
    • Niin ja jos saisi nuoret ymmärtämään, että myös ei niin mukavat tunteet kuuluvat asiaan.
    • Pieni innostus johtaa/auttaa yleensä pitkälle.
  • Helposti tosiaan ohitamme emootiot, koska ne ovat henkilökohtaisia ja siten aika intiimejä asioita. Ja niihin on vaikea tarttuakaan, tai ei osata. Joskus ei ole sopivaa tilaisuutta käsitellä asiaa tarkemmin.
Vertaispäivittäjän toisen teeman sivuilta löytyy aiheesta lisää: diaesitys, luentotallenne, tapaamisissa tehtyjä tehtäviä, suositeltavien kirjojen lista.

Susan Cainin TED-puhe: The power of  introverts.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti