maanantai 19. toukokuuta 2014

Työn ohessa - kollegan kanssa

Vertaispäivittäjän toisessa teemassa mietitään vertaisena toimimista, omia taitoja ja opettajan emotionaalisia kompetensseja eli paljon niitä tunneälyn piirteitä, joita yhdessä tekeminen vaatii.

Mirjam Virtanen on omassa väitöstyössään tutkinut opettajien emotionaalisia kompetenssialueita. Tutkimus pohjautuu Golemanin, Boyatzinsin ja Mckeen emotionaalisen älykkyysen jäsentelyyn. "Malli jakautuu neljään kompetenssialueeseen: itsetietoisuuteen (Self awareness), itsehallintaa (self mangement), sosiaaliseen tietoisuuteen (social awareness) ja henkilösuhteiden hallintaan (relationship management)." (Virtanen 2013 s. 55-56)

Lähde: Mirjam Virtanen Opettajan emotionaalinen kompetenss (väitös, TaY, 2013)

Maanantaisen ryhmän kanssa pohdimme jokaisen omia vahvuuksia. Ovatko nämä taidot sitten yleistettävissä kaikille niille opettajille ja kouluttajille, jotka uusia asioita vievät työyhteisöönsä, on toinen keskustelu, mutta tässä porukassa selvästi esiin nousivat empaattisuus, sopeutumiskyky ja kyky kehittää ja innostaa toisia.

Väitöstyössään (s.59) Virtanen on kuvannut aloitteellista opettajaa sanoin: "Aloitteellinen opettaja ... tarttuu avautuviin mahdollisuuksiin ja ja jopa luo niitä. ... Tunnusomaista on, ettei hän epäile kokeilla rajojaan, vaan ottaa vastuun koulun toiminnan kehittämisestä." TVT:n käyttöä edistävät opettajat tuntuvat usein olevan juuri tälläisiä kokeilevia, uusista asioista innostuvia pioneereja, jotka eivät pelkää tarttua härkää sarvista ja ratkaista eteentulevia ongelmia ja kannustaa mukana olijoita positiivisella asenteellaan.

Vertaispäivittäjätapaamisen keskustelussa todettiin, että hihasta vedetään usein ja lennossa saa auttaa, kun arjen ongelmia ratkotaan opetusyön keskellä. Varsinaisina "vastaanottoaikoina" sitten voikin olla hiljaisempaa.

Koko ryhmä oli yhtä mieltä, että vertaistyö lähtee pohjimmiltaan liikkeelle toista kunnioittavasta asenteesta. Me kohtaamme toisemme ihmisinä, jokaisella on omat vahvuusalueensa ja vaikka meillä olisikin ongelmakohta, vaikka esimerkiksi blogin käyttämisessä opetuksessa, se ei tarkoita, että olisimme mitenkään hölmöjä tai tyhmiä kysyessämme neuvoa. Jos kysyjä saa sellaisen tunteen, on vertaisella on peiliin katsomisen paikka.

Vertaistyön yksi ulottuvuus on voimaantuminen ja voimistuminen. Maarit Mäkisen väitöstutkimuksessa Digitaalinen voimistuminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä on käytetty yhtenä pohjateoriana Marc Zimmermanin mallia yksilön voimistamisesta. Malliin kuuluu kolme komponenttia: sisäinen, vuorovaikutteinen ja käyttäytymiseen liittyvä. Näistä kolmesta TVT:tä ja vertaistyötä pohdittaessa sisäinen komponentti on ensimmäinen, joka auttaa mahdollisuuksien näkemisessä ja uuden oppimisessa. Mäkisen mukaan sisäinen voimistuminen antaa uskoa siihen, että kykenee toimimaan ja vaikuttamaan tietyissä konteksteissa.

Suomalaisessa tieto-ja viestintätekniikan käytössä on paljon puhuttu suomalaisten "lamaantumisesta" tekniikan käyttäjinä. Jonkinlaisesta tietyn porukan teknologia-uupumisesta. Uutta ei haluta ottaa käyttöön, kun tuntuu, ettei siitä vanhastakaan ole selvitty.

Voimaantuminen, innostuminen, voimistuminen ovat usein niitä vertaistyön palkintoja, joiden voimin pedagogiset ja tietotekniset tukijoukot jaksavat työtään ja hiljalleen saavat uusia voimia rinnalleen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti