tiistai 5. marraskuuta 2013

Positiivinen ilmapiiri

Yhteistyölle ja vertaistyöskentelylle on tärkeätä positiivinen ilmapiiri. Pohdimme yhdessä Vertaispäivittäjän viidennellä kokoontumisella vertaispäivittäjän roolia, vahvuuksia ja kykyä luoda positiviinen ilmapiiri, jossa koko yhteisö yhdessä voi oppia. Se, mistä työpaikan kahvipöydässä puhutaan, vaikuttaa mitkä asiat jäävät toisten ihmisten mieleen. Osaaminen ja innostuminen tulee nostaa esiin. Toisten osaamisen huomaaminen on tärkeätä.



Hiljaiset puurtajat eivät välttämättä itse nosta omaa osaamista ja vahvuuksia esiin. Koko työyhteisö hyötyisi erilaisten persoonallisuuksien osaamisen näkyväksi tekemisestä. Perusvaatimattomuus on kuitenkin hyve meillä. Ei elä kissa kiitoksella koira pään silityksellä. Työyhteisössä tekeminen voi olla piilossa olevaa, sitä ei havaita. Tarkoin silmin ja korvin on tärkeätä huomioida muita. Yhtä keinoa ja konstia saada kaikki näkymätön näkyväksi ei ehkä ole.

Kun itse huomaa, että mikä on mennyt hyvin, on tärkeätä nostaa se esiin ja sanoa nimi ääneen. Nimen maininta kohdistuu henkilöön, joka tietää tulleensa huomioiduksi. Se toimii itsetunnon kohottajana, jonka myötä osallistuu enemmän. Jos ei huomata, ei välttämättä osallistu niin aktiivisesti. Kiitos ja kunnia sille, jolle se kuuluu!

Yksin monesti pähkäilee, mutta jos kertoo toiselle, niin tulee hyviä ideoita. Jakaminen tuottaa paljon hyvää. Pitäisi muistaa sanoa ääneen, että onpas hyvä idea ja hyvä näkökulma. Keskeneräisen avaaminen on tärkeitä, kun sitä vielä työstää. Joukkoistaminen auttaa keskeneräisen työstämisessä. Jo ideointivaiheessa voi saada yllättävältä taholta apua, kun vain uskaltaa sanoa asioita ääneen.

Työelämässä jatkuvasti esiin nouseva teema on tehdä näkymätön näkyväksi. Monesti emmitään, että "en mä kehtaa, mä oon vaan tämmönen". Tässäkin ääneen puhuminen auttaa, toiset voivat auttaa. Pitää saada turha vaatimattomuus pois. Työn puolesta olisi tärkeää löytää uusia osaamisen alueita. Näkyväksi tekeminen voi myös antaa ahaa-oivalluksia toiselle. Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Tulisi joskus kertoa ääneen, että miltä oma flow-tila tuntuu, kun tekee töitä vaivattomasti.

Myös oman työtavan jakaminen voi auttaa toista. Olan takaa näkeminen ja toisen ajatuksiin pääseminen voi olla haasteellista tieto- ja viestintätekniikan asioiden oppimisessa. Miten tieto- ja viestintätekniikan kanssa tekemistä voisi tehdä näkyväksi? Kuinka luoda nopeita oikotietä ja miten kertoa siitä muille?

Vaatii rohkeutta kertoa, mitä on osannut. Työpaikalla voi olla tiimi, joka vastaa kehittämisasioista. Se voi olla vaihtuva tiimi ja vastuun jakaminen tehdään sopivassa määrin osaamisen karttuessa. Työpaikan johtajalla on iso rooli vastuun jakamisessa, mutta tietysti kuka tahansa voi tehdä aloitteen. Kuinka saisi flow-tilan yhdessä toisten kanssa? Tarvitaan positiivista ilmapiiriä, että “Kyllä tää lähtee tästä uudestaan nousuun!” ajatus on yhteinen. Annetaan aikaa asian toteutumiseen ja etenemiseen.

Ajatteluprosessin esittely on tärkeätä myös matematiikan opettamisessa. Kannustetaan kirjoittamaan eri välineisiin, miten tietyt asiat tehdään. Ajatteluprosessin näkyväksi tekeminen erilaisilla keinoilla, esim. asia paperille tai selostaminen muille, auttaa hahmottamaan paremmin. Toisen on helpompi ymmärtää, mitä on ajatellut missäkin kohtaa. Joskus voi olla hyötyä hidasteista, kun joutuu keksimään sanat tekemiselle. Uuden oppimisessa voi olla harmillista, jos ei ole yhteisiä sanoja käytössä.

Millaisia ovat keinot, joilla työyhteisöissä pystytään viemään näitä asioita eteenpäin? Keinoja on monia. Yhtenä tavoitteena on saada vertaispäivittäjäkurssilla listatuksi ideoita. Kevään Vertaispäivittäjä-kurssin Trello-taulusta voi katsoa korttia nimeltään Ideat. Etätyöntekijänä nousee mieleen menetelmä, kuinka Skype-keskusteluhuoneesta syntyy työpaikan kahvihuone. Suosittelen lämpimästi!

Kahvipöydässä (kasvotusten tai virtuaalisesti) toisen mukaan kysyminen ei maksa mitään, saa sopivan ilmapiirin, että voi kysyä, saa apua ja uusia ideoita. Nopea, vaivaton, helppo ja luonnollinen tapa! Tämä on ollut turhan harvoin käytetty menetelmä, kun on pitänyt yksin selviytyä.

Tehkäämme pieniä askelia kohti uusia mahdollisuuksia, joilla voimme vertaisina saada apua toisiltamme, teemme osaamisemme näkyväksi ja luomme positiivisen ilmapiirin.

Jakamiseen voi oppia ja opastaa

Vertaispäivittäjän neljännellä askeleella pysähdyimme pohtimaan kuuntelemista ja dialogisuutta. Millä keinoilla voisimme konkreettisesti ottaa toisen huomioon? Miten voisimme tarjota helppoja tapoja osallistua, olla mukana. Keskustelijoilla oli hyviä kokemuksia siitä, miten opiskelijoiden mukaan ottaminen esimerkiksi työtilojen ja työtapojen suunnitteluun on muuttanut heidän suhtautumistaan. Turhaan ei puhuta osallisuuden ja voimaantumisen merkityksestä.

Erityisesti pysähdyimme tällä kertaa jakamisen äärelle. Sosiaalinen media perustuu jakamisen kulttuuriin. Wikipediaa ei olisi olemassa ilman jakamista. YouTube olisi autio ja hiljainen ilman jakamista. Kun kahdenkymmenen joukosta jokainen jakaa yhden asian, kaikki saavat kaksikymmentä asiaa. Vaikka yhtälö on helpoo, sen tuominen omiin työtapoihin ei ole helppoa. Pelko toisen saamasta hyödystä on sosiaalipsykologian tutkimuksissa saanut ihmiset jopa tyytymään itsekin pienempään saaliiseen: kunhan tuo toinen ei vain saa hyötyä.

Jakamista voi kuitenkin tietoisesti opetella ja sitä varten voi luoda hyviä puitteita. Kaikki alkaa omasta asennoitumisesta. Tämän päivän ammattilainen ei ole enään kukkulan kuningas ja muilta pimitetyn tiedon haltija. Tämän päivän ammattilainen oppii yhdessä toisten kanssa.

Työelämän uusia oppimisympäristöjä luodannut TYYNE-selvityshanke haastatteli viisaita ajattelijoita. Erittäin puhutteleva tuotos on Esko Kilven puheenvuoro asiantuntijan osaamisesta: "Osaaminen ei ole yksilön ominaisuus vaan osaminen on yksilöiden vuorovaikutuksen ominaisuus."



Kun puhumme jakamisesta, emme tarkoita pelkästään sitä, että jaamme oman asiantuntemuksemme paketoituja tuotoksia vaan sitä, että avaamme tuottamisen prosesseja, puolivalmiita tai alati kehkeytyviä tuotoksiamme toisille niin, että he voivat osallistua tai jatkojalostaa.

Listasimme menetelmiä ja toimintatapoja, jotka voivat vahvistaa jakamisen toimintakulttuuria.
  • erilaiset opintokerhot tai kahvipöytäpiirit, jotka poikkeavat satunnaisista kohtaamishetkistä tavoitteellisuuden puolesta (säännöllisyys, keskusteluteemat, jokin yhteinen tuottaminen) vaikka tavoite sinänsä ei tarvitse olla kaikilla osallistujilla sama eikä johonkin tiettyyn työtehtävään liittyvä
  • fyysisiin tiloihin tuodut muistuttajat ja kannustajat, kuten julisteet, kortit, tekstit tai kuvat sekä QR-koodeilla toteutetut vinkit
  • QR-koodeilla voi toteuttaa myös yhteisöllistä toimintaa, esimerkiksi ideoitten tallentamista tai äänestyksiä
  • yhteisiin tiloihin voidaan laittaa myös seinatilaa yhteistyötä varten: johonkin teemaan liittyvä kirjoitus- tai piirtämismahdollisuus, liimalappuseinä
  • erilaiset yhteisöllisen reflektoinnin verkkokanavat, kuten virtuaaliryhmä tai yhteinen blogi
  • didaktisten ideoitten jakaminen, esimerkiksi LeMill, OPH:n Hyvät käytännöt, Osaavan Openkortit, Liikkelle-hankkeen menetelmäideat 
  • AVO-hankkeen Jaa jotain -päivän tapaan vaikkapa omassa oppilaitoksessa tai opettajaverkostossa Jaa jotain -tempaus. Jaa jotain -päivän ideana oli, että ei aseteta suuria kriteerejä jakamiselle, osallistuja sai itse määritellä, mitä jakaa ja tapahtuman rikkaus syntyi juuri osallistujien harrastusosaamisesta ja luovista tuotoksista. Nähdyksi tuleminen on merkittävää jakamisessa, varsinkin ensimmäisillä kerroilla. Jos siis järjestät Jaa jotain -tempauksen, muista organisoida myös se, että jokaisen tuotos huomataan ja jakamisesta kiitetään.
  • Ajatusten jakamiseen ja kuuntelemiseen liittyvänä menetelmänä puhepiiri sopii hyvin jonhonkin tilanteeseen. On tärkeää kuunnella myös niitä, jotka eivät ole ensimmäisenä äänessä. Tähän teemaan olemme Vertaispäivittäjä-etäkurssin sivuilla linkittäneet DIALE-korttien sivun Dialoginen toimintaote, josta löytyy lisää hyviä yhteisöllisiä menetelmiä.
  • Totesimme yhdessä, että on tärkeää muistaa eri aistikanavat. Jollekin kuvat ja videot ovat mieluisia, toinen muistaa hyvin tekstit ja sloganit, jollekin tilakokemus ja toiminta ovat tärkeitä.

Tarvitaan myös asennetta ja siihen liittyen kokosimme avainsanoja, jotka voivat toimia vaikka keskusteluteemoina, kun yhdessä opetellaan jakamisen toimintakulttuuria:

  • avoimuus
  • luottamus
  • halu auttaa
  • keskeneräisyyden sietokyky
  • kykyä ja halua luopua omastaan
  • suvaitsevaisuus
  • herkkyys ja tilannetaju
  • tilan antaminentoiselle
  • poisoppiminen
  • rohkeus
  • omaan osaamiseen luottaminen - muita kiinnostaa osaamiseni!
  • ymmärrys siitä, että kun annan itsekin saan
  • kuunteleminen ja alttiiksi asettuminen
  • oma osaaminen ei ole powerpoint-kalvoissa...vaan oppimisen prosessissa
  • parastaminen sallittua tekijänoikeusasiat huomioiden (ideoita saa vohkia, niitä voi parantaa, parasta eli varasta ja paranna)
  • esimerkin voima

Kokosimme yhdessä pienen listan opettajille sopivia jakamisen apuvälineitä.

  • Blogi: ajatusten ja ideoitten jakaminen, monenlaiset sisällöt, muiden verkkolähteiden kommentointi ja esittely, blogia voi myös toimittaa yhteistuumin kollegan tai useamman kanssa.
  • Wiki: yhteisöllisen tuottamisen kehto, ei tosin salli samanaikaista muokkaamista
  • Jaetut dokumentit: samanaikaisen muokkaamisen mahdollistavia verkkopalveluita löytyy jo lukuisia, osan voi jakaa myös niin, ettei osallistujien tarvitse kirjautua (erilaiset Etherpadit, Google Drive, SkyDrive)
  • Delicious, Diigo, Pearltrees, Pinterest - linkkivinkkien tallentaminen, jakaminen ja työstäminen
  • Ryhmät sosiaalisen verkostoitumisen paikoissa, kuten Ning, Yammer, Facebook ja Google+ (katso lisää TYYNE-selvityshankkeen kokoamia opetusalan käytäntöyhteisöjä
  • Tilanteissa yhteinen taustakanava kollektiivisille muistiinpanoille (Twitter + hashtag, TodaysMeet, Etherpad).
  • Jaetut miellekartat tai muut yhteisöllistä rakentelua tukevat jäsentelyn apuvälineet (MindMeister, Mind42)
  • Jakamiseen sopivat myös kuratointipalvelut, joissa yhteinen syntyy lähinnä edelleenjakamisen ja mahdollisen kommentoinnin kautta: Scoop.it, Rebel Mouse, Pinterest.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Tekeillä Vertaisvihko – ensimmäinen versio julki

Olemme kouluttaneet opettajia teknologian pedagogiseen käyttöön kolme vuotta pitkäkestoisissa Open Päivitys -koulutuksissa. Yksi suuri viestimme on ollut, että näitä asioita ei kannata tehdä yksin.

Teknologian opetuskäyttö avautuu vain tekemällä, kyse on hyvin pitkälle soveltamisesta, suunnittelusta ja oppimista tukevan ympäristön rakentamisesta. Työtapojen pitäisi muuttua, muuten opetusteknologia on yksi uusi päälle liimattu pakollinen kuvio muiden vastaavien lisärasitteiden joukossa. Nina Rantapuu havainnollisti oivallisesti tätä uusien asioiden kasautumista opettajan niskaan äskettäisessä bloggauksessaan.

Opetusteknologialla on kahtalainen rooli opettajan työssä: a) se voi olla tapa ja apuväline oman työn organisointiin ja b) se voi olla opetuksen ja ohjauksen apuväline ja joskus myös kanava. Teknologia sinänsä ei ole itsetarkoitus. Se mahdollistaa monen asian sujuvan hoitamisen.

Puhetta opetusteknologiasta ei pidä ymmärtää koneiden kanssa puuhailuna vaan päin vastoin, entistä monipuolisempana yhdessä tekemisen, vuorovaikutuksen ja itseilmaisun kenttänä. Mukaan kuvioon kuuluu myös viisaus ja taito. Emme anna lapselle puukkoa ilman opettamista ja valvontaa. Oli tekninen apuväline mikä tahansa, sitä on opittava käyttämään.

Opetusteknologian osalta edelleen käydään keskustelua, että otetaanko tätä ollenkaan mukaan arkeen. Opettajat valittavat, ettei aika riitä kaiken opetteluun. Me olemme johdonmukaisesti tehneet kaikkemme, että kouluissa etsittäisiin mahdollisuuksia tehdä asioita yhdessä. Kun osaamista yhdistetään ja jaetaan tuotoksia, saadaan kaksi hyvää hedelmää: yhteistyön voima kasvaa ja yksittäisen ihmisen työmäärä kevenee.

Opetusteknologian hyödyt avautuvat vähitellen eikä niitä voi suoraan kopioida jonkun toisen hyvistä käytänteistä. Oman työyhteisön ja oppilaitoksen toimintaa on muutettava. Opetusteknologian tulisi sulautua sekä siihen, miten työtä tehdään työn organisoinnin tasolla sekä siihen, miten opetusta ja ohjausta toteutetaan.

Mikään ulkoa tuleva koulutus ei voi toteuttaa tuota viimeistä askelta. Siihen tarvitaan oppilaitosjohdon ja koko työyhteisön panos. Laitehankinnat eivät riitä. Kaapeleilla ja langattomilla verkoilla ei saada riittävää muutosaskelta aikaan.

Tuoreita Vertaisvihkoja. Kuva ja painotyö Niina Kesämaa.
No, me emme tätä murehdi. Yritämme osaltamme valaista tietä ja tarjoilla apuvälineitä. Yksi apuvälineosastolle kuuluva tuotos on Vertaisvihko, jonka ensiversio on nyt saatavilla. Kokoamme Vertaisvihkoon pieniä tietopalasia harjoituksineen, että niiden avulla opettajat yhteistuumin voisivat suunnitella opetusteknologian käyttöä sekä työyhteisötason toiminnassa että opetustoteutuksissa.

Nyt on saatavilla ensimmäinen sikiöasteen versio. Vihko karttuu edelleen ja menee myöhemmin ammattilaistaitoon. Julkaisemme sen sekä verkkoversiona että painotuotteena. Haluamme näin myös jakaa kenen tahansa saataville koulutuksissa ja tukihenkilöitten kanssa testattuja työvälineitä.

Julkaisumme lisenssinä on CC BY-SA. Jos sinulla on sopivaa jaettavaa seuraavaan versioon, ota yhteyttä Gmail: rongas.anne.

Voit ladata Vertaisvihkon ensiversion PDF-tiedoston tästä.
iPadin omistajat voivat ladata iBook-version tästä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Miks toi noin? Emootiot kohtaamistilanteissa

Vertaispäivittäjän taitoihin kuuluu kohdata ihmisiä muutostilanteissa. Nämä kohtaamiset voivat olla joskus hyvinkin tunnekylläisiä. Muutos aiheuttaa ihmisissä erilaisia reaktioita ja toiminnan edetessä voidaan kulkea läpi hyvinkin laaja skaala erilaisia emootioita ja reaktiohetkiä.

Vertaispäivittäjällä tarkoitetaan tässä yhteydessä opettajakollegaa tai muuta tukihenkilöä, joka opastaa ja tukee toista päivittämään opetusteknologian käyttötaitojaan.

Käsittelimme aihetta Vertaispäivityksen toisella askeleella. Vaikka opettaja on oppimisen ammattilainen ja omalla alallaan asiantuntija, hän voi kokea teknologian käyttöönottovaiheen monin tavoin. Joku on utelias, toinen epäileväinen, kolmas aggressiivisen vastustava, neljäs ahdistuu. Tilanteen vastaanottoon vaikuttaa kovin moni asia: elämäntilanne yleensä, työuran vaihe, aiemmat kokemukset ja ilman muuta myös henkilön persoonallisuus ja tapa toimia vuorovaikutustilanteissa.

Vertaispäivittäjän on tärkeää olla tietoinen omista tunteistaan, kyetä erottamaan omat tunteet toisten tunteista ja siitä, että kyse ei ole valtataistelusta, ei siitä kenen näkemyksiä lähdetään toteuttamaan. Teknologian käytön suhteen opettajien lähtötaso ja motivaatio vaihtelevat hyvin paljon. Samassa opettajanhuoneessa voi olla kansallisen tason kehittäjiä, kansainvälisesti verkottuneita innovaattoreita ja teknologiaskeptikkoja, jotka näkevät enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia eivätkä halua käyttää omassa opetuksessaan teknologiaa.

Keskustelimme siitä, miten opastustuokioissa kohdata erilaisia tilanteita, ristiriitoja ja yllättäviä tunnereaktioita. Kyyneliä on nähty, samoin kädet tanassa en-koske-noihin-laitteisiin -vastarintaa. Opastajan on kyettävä sietämään erilaisia tilanteita ja sitä, ettei aina onnistu, vaikka ajattelee olevansa yhteisellä, yhdessä sovitulla asialla.

Osallistujat olivat myös kokeneet arvovaltojen kamppailua ja esimerkiksi sitä, että nuorena opastajana tai jotenkin sisäpiiriin kuulumattomana voi kohtaamistilanne olla vastakarvainen. Sitäkin oli koettu, että ensimmäisestä vastakarvaisesta kohtaamisesta jäi pitkäksi aikaa päälle ikävä varautuneisuus, josta oli työlästä edetä avoimeen luottamuksen ja yhteistyön suhteeseen.

Perustieto ihmisen emotionaalisuudesta auttaa tukihenkilöä suhtautumaan. Kun esimerkiksi ymmärtää antaa aikaa muutoskäyrällä etenijälle, voi rauhoittua ja luottaa, että asiat etenevät. Tästä syntyy tietynlainen turvallisuuden tunne, joka välittyy myös kollegoille. Kaikkea ei tarvitse oppia hetkessä, ei olla samaa mieltä kaikesta vaan jokaisella on oma tulokulmansa ja oma etenemistahtinsa. Toki on myös tärkeää, että työyhteisötasolla suunta ja rytmi selkiytyvät. Vuosikausia ei voi odottaa ja kovin poikittainen tahtotila syö koko työyhteisöä. Tässä kohdalla astuu kuvaan mukaan koulun tietoyhteiskuntakehityksen johtaminen, josta on juuri ilmestynyt hyvä teos, toimittanut Pasi Silander: Johtajuudella toimintakulttuurin muutokseen – tietoyhteiskuntakehitykseen kouluissa ja opetustoimessa (2013).

Koolla olijat muistuttivat toinen toisiaan: Pitää miettiä, miten lähestyä ihmisiä kouluissa. He ovat osaavia ja älykkäitä. Ei pidä arvioida ihmisiä sen mukaan, millaiset tietotekniset taidot heillä on. Arvostava kohtaaminen ohjenuorana. Toiset nostavat itseään esille, toiset menevät lukkoon. Joitakin helpottaa, kun sanotaan ääneen, että osaat! Jos opettaja kokee, että oma ammattitaito on uhattuna, hän menee puolustusasemiin.

Todettiin myös ongelmana se, että hyvin usein tukihenkilöt itse työskentelevät omassa organisaatiossaan yksin. Myös tukihenkilöt kaipaavat tankkauspisteitä ja vertaisvoimaa. Jos vain mahdollista, olisikin alusta alkaen luotava verkosto TVT-tuen järjestelyin. Tästä oli esimerkiksi Porissa hyviä kokemuksia. Tvt-tukihenkilön on tärkeää myös oppia tuntemaan oman organisaationsa ja siinä työskentelevät ihmiset. On siis oltava itselleen armollinen tukihenkilöroolin alkuvaiheissa.

Tapaamisen johdanto-osassa piipahdettiin vähän psykologian lähteillä. Kirjasuositukset löytyvät tuosta diaesityksen alta. Jokaista teosta on kuvailtu lyhyesti. Jos sinulle tulee mieleen lisää hyvää luettavaa (tai katsottavaa, kuunneltavaa), niin kommentoi ja kerro vinkkisi.

Tähän diaesitykseen kuuluu äänitallenne (6 min), käynnistä ääni alaosan toimintopalkin keskellä olevalla nuolipainikkeella, diat vaihtuvat tällöin automaattisesti selostuksen edetessä (jos esitys ei toimi, kokeile toisella selaimella, teen tästä vielä YouTube-videon):



Suositeltavaa kirjallisuutta (lista löytyy myös Vertaispäivittäjä-kurssisivulta)

  • Daniel Goleman: Tunneäly, 1997, Tunneäly työelämässä, 1999 sekä Sosiaalinen äly, 2007 (yleistajuisia ja suosittuja teoksia aiheesta)
  • Jane Hart: Social Learning Handbook, 2011: (käytännönläheinen opas somen valjastamisesta sosiaaliseen oppimiseen)
  • Chip Heath & Dan Heath, 2010: Switch: How to Change Things When Change Is Hard (kertoo hyvien esimerkkien avulla muutostilanteista)
  • Markku T. Hyyppä: Me-hengen mahti, 2005 sekä Elinvoimaa yhteisöstä, 2002. Sosiaalinen pääoma ja terveys (Kelan tutkijalääkärin laajaan elämäntyöhön perustuvia, tiedeperustaisia ja yleistajuisia kirjoja yhteisöllisyyden suhteesta terveyteen)
  • Juha Hämäläinen & Leena Kurki, 1997: Sosiaalipedagogiikka (ensimmäinen suomenkielinen alan yliopistotasoinen perusoppikirja)
  • Tia Isokorpi, 2004: Tunneoppia – parempaan vuorovaikutukseen (tunneälytaidoista ja yhteisöllisestä oppimisesta väitelleen kirjoittajan käsikirjaksi sopiva perusteos)
  • Esko Jalovaara, 2005: Tunnetaidot tiedon rinnalle kasvatuksessa (kokeneen opettajan viisas puheenvuoro aiheesta)
  • Lauri Järvilehto, 2012: Tee itsestäsi mestariajattelija ja blogi Ajattelun ammattilainen (mielenfilosofin inspiroiva teos ajattelusta, mukana myös yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin ulottuvuus, kirjan myyntihenkisestä nimestä ei kannata välittää)
  • Liisa Keltikangas-Järvinen, 2010; Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ja koko muu tuotanto (psykologian professori, joka on tehnyt mittavan työn temperamenttitutkimuksen saralla ja opastaa lukijoitaan lempeän jämäkästi ymmärtämään itseä ja muita monella tasolla, on pitkään korostanut sitä, miten saatamme kasvatuksessa ja työelämässä ymmärtää väärin introvertteja ihmisiä)
  • Leena Kurki, 2000: Sosiokulttuurinen innostaminen (sosiaalipolitiikan ja sosiaalipedagogiikan tutkijan tieteellinen perusteos aiheesta)
  • Antti S. Mattila, 2006: Näkökulman vaihtamisen taito (lastenpsykiatrian erikoislääkärin ja filosofin viisas kirja, joka siirtää lukijan horisonttia uuteen tulokulmaan, tutkimuspohjainen ja yleistajuinen teos, perustana reframing, selkänäja antiikin filosofia)
  • Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.), 2009: Meitä on moneksi – Peroonallisuuden psykologiset perusteet (persoonallisuuspsykologian ensimmäinen kotimainen yliopistotasoinen perusteos)
  • Lauri Nummenmaa: Tunteiden psykologia, 2010 :(aivotutkimusyksikön tutkijan yleistajuinen ja kiinnostavasti kirjoitettu kirja, joka avaa emootioiden biologista perustaa ja suhdetta sosiokulttuuriseen vuorovaikutukseen, mm. luku tunteiden tarttumisesta)
  • Jarkko Rantanen: Tunteella! Voimaa tekemiseen – Uudenlainen näkökulma ihmisten suorituskykyyn, 2011: (ekonomimaailmassa toimivan psykologin ajankohtaiseen tunnetutkimukseen perustuva teos, jossa peilataan emootioita työelämän ja arkisen elämän suoriutumisen kannalta, teoksessa eritellään erityyppisiä tunteita ja käydään läpi emootioiden voimaa ja vaikutuksia sekä sitä, miten nämä olisi hyvä ottaa huomioon tavoitteellisessa yhteistyössä ja kohtaamistilanteissa)
  • Christiina Salmivalli, 2005: Kaverin kanssa. Vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys (psykologian professori kuvaa lapsen ja nuoren vertaissuhteiden merkitystä ja sosiaalisten suhteiden vaikutusta lapsen ja nuoren kehitykseen)
  • Lea Pulkkinen, 1996: Lapsesta aikuiseksi (suomalaisprofessorin kansainvälisestikin merkittävän tutkimuksen yksi etappi, jossa kuvataan persoonallisuutta ja sosiaalista käyttäytymistä, elämänpolkuja ja signaaleja, jotka voivat kertoa ennakoitavista ongelmista)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Yksin tekemisen kulttuurista yhdessä tekemiseen

Syyskauden vertaispäivityksen teema 1 eli havahtuminen nykytilanteeseen on nyt takana. Tässä kootusti osallistujien ajatuksia aiheesta. Lähtökohtana keskustelussa oli piirros. Piirroksen vasemmalla puolella kuvataan yksintekijän kasvavaa taakkaa ja sitä, miten härpättimien lisääminen kuormittaa mutta ei yksin vielä riitä. Kuvan oikealla puolella on päästy tilanteeseen, jossa oppijat ovat aktiivisina toimijoina ja teknologia on sulautunut osaksi tekemisen mahdollistamista.



Arvo yhdessä tekemiselle

Vertaisoppimisen ja -työskentelykulttuurin edistämisessä on tärkeää se, mitä saadaan yhdessä aikaan. Arvostetaan yhteistä tuotosta ja jokaisen panoksia siinä. Kun yksilösuorituksen arviointi ja huomion kohdistaminen erityisesti virheisiin jää vähemmälle, onnistuminen tuottaa hyvän kokemuksen. Itsearviointi ja vertaisarviointi voi sitten edetä tästä ja mitä korkeammalle osaaminen kehittyy, sitä enemmän voi myös huomio kohdistua yksityiskohtiin. Aloittelijan pelot ja jännitys vähenevät, kun pääsee osalliseksi onnistumiseen, vaikak sitten kokeneemman siivellä.

Opiskelijat mukaan opetusteknologian hyödyntämiseen

Opiskelijoitten osallistaminen on tieto- ja viestintäteknologian kanssa tärkeää. Pitäisi huolehtia, että he etteivät jäisi TVT-jutuissa ulkopuolelle. Esimerkkinä nurmeslaiset kertoivat, miten hetken oivalluksena opettajat olivat pyytäneet opiskelijoita markkinoimaan avointen ovien päivää Facebookin avulla. Opiskelijat innostuivat asiasta, ryhtyivät töihin ja heillä oli myös heti omia ideoita jatkoa varten.
Oppilaskunnan mukaan ottaminen unohtuu helposti, mutta kokemukset ovat rohkaisevia. On ollut esimerkiksi havaintoja siitä, miten pienikin vastuun jakaminen voi innostaa myös osallistumaan oppilaskunnan hallitukseen. Nuorille on tärkeää kokea, että omalla tekemisellä on vaikutusta ja merkitystä.

Opiskelijoita pitää myös opettaa yhteistyöhön. Kun he oivaltavat, että yhdessä tekeminen ja keskustelu ei ole vastakkainen sille, että kokeissa edelleen mitataan yksilösuoritusta. Jos osaat opastaa toisia ja jakaa omasta oppimastasi, menestyt varmasti myös koetilanteessa. Eli jos jaat jotain, et menetä, se ei ole pois sinun oppimisestasi. Yhdessä opettelun varrella voi oppia paljon. On myös tärkeää oppia puhumaan siitä asiasta, jota opetellaan. Opiskelijat eivät voi ymmärtää käytettyä kieltä, ellei heitä johdata käyttämään kieltä, olipa tuo kieli matematiikkaa tai muuta oppialaa koskevaa erityiskieltä.

Verkko tarjoaa tilaisuuden suunnitella yhdessä ja samalla myös opitaan asioita toinen toiselta. Kurssisuunnittelussa voidaan esimerkiksi ottaa huomioon opiskelijoiden omat kiinnostukset, painotustoiveet. Opiskelijat voisivat myös tuottaa yhdessä vaikka oman oppikirjan, täydennykseksi muihin oppimateriaaleihin.

Vertaistyöskentelyssä ideat leviävät kuin virukset

Yhdessä työskentelystä nousee innostus. Kun toinen saa ahaa-elämyksiä, syntyy eteenpäin menemisen voimaa. Vertaisilta saa paljon ideoita. Samoin ideoitten levittäminen onnistuu vertaisten verkostoissa. Myös tukihenkilöt kaipaavat itse vertaisia, joiden kanssa vahvistua ja oppia uutta.

Toimintakulttuurin muuttuminen tapahtuu ajan kanssa

Toimintakulttuurin muutos ei kuitenkaan käy noin vain. On esimerkiksi työstettävä omasta auktoriteettiasemasta luopumista. Syntyy kipukohtia. Johdon tuki on etenemisen kannalta tärkeää. Toimintatapojen muutos ja uudet työvälineet osana näitä, vaativat toteuttelua. Ovien avaaminen ei tapahdu hetkessä ja jokainen toimii tavallaan.

Erilaisten toimintatapojen kokeileminen ja erilaisuuden hyväksyminen olisi tärkeää. Erehtymisen salliminen vähentää pelkoa yrittää toisin kuin ennen. Hyviä toimintamalleja harvoin löytyy varovaisuudella ja kertalaakista onnistumalla. Kokeilujakso on hyvä keino sallia virallisesti kaikenlainen etsiminen ja ihmettely.

Konkarin on myös hyvä välillä tehdä, jotain, mitä ennen ei ole tehnyt. Näin hän voi ehkä eläytyä noviisin asemaan, mikä on tärkeää, kun suunnittelee uusien teknologioitten käyttöönottoa ja toteuttaa koulutusta. On tärkeää päästä samalla tasolle ja puhua sellaista kieltä, jota toinen ymmärtää.

Vertaispäivittäjillä on suuri haaste tukihenkilöinä opastustilanteissa, joissa on useita henkilöitä yhtä aikaa läsnä. Kun toinen asettuu oppijan rooliin, hän ei ihan nopeasti hyppää ulos tästä roolista, vaikka pitkästyisikin tuttujen asioiden opettelussa. Ohjaajana ja kouluttajana pitäisi etsiä keinoja, joilla vertaistyöskentely saataisiin toimimaan niin, että jokaiselle löytyy sopiva rooli ja oppimishaasteita. Näistä puhutaan vielä myöhemmin vertaispäivittäjän kurssilla.

Ei mulla mitään asiaa... ja just siitä se aukeaa!

Kuinka usein voit uppoutua ilman paineita työkaverisi kanssa oivaltelemaan asioita? Toivon mukaan joka päivä. Vertaispäivittäjän etäkurssin tämän aamun tuokiosta saimme Kaisan kanssa monta oivallusta.

Etäkurssimme toteutusmalli on hyvin yksinkertainen:

  • Meillä on polku, joka on mietitty etukäteen tarkkaan (teimme hurjasti töitä, vaikka polku on hyvin yksinkertainen). Polku löytyy kurssin sivustolta, kohdansta Johdanto.
  • Tapaamisia on johdannon lisäksi kuusi kertaa.
  • Tapaaminen toteutetaan Adobe Connectilla, jossa kaikki ovat mukana äänellä ja chatillä. Aiheeseen liittyvä asia on jaettu kaikkien ruudulle joko heti alussa tai näytetään kuvaruudun jakamisella tapaamisen kuluessa.
  • Tapaamisen mitta on 30 minuuttia. Alussa me Kaisan kanssa virittelemme osallistujia aiheeseen noin 5 minuuttia. Sitten keskustellaan tai tehdään jokin etäjuttu yhdessä ja sen jälkeen keskustellaan.
  • Muistiinpanot tehdään chattiin ja muistiinpanoista kootaan kirjoituksia tähän blogiin.
  • Jos jäämme Kaisan kanssa miettimään jotain asiaa tapaamisen jälkeen, taltioimme juttelumme Vertaisradioon.
Vertaispäivittäjän etäkurssi on Open Päivitys -koulutushankkeen tiedotustehtävän hoitamista. Kuka tahansa voi osallistua. Mukana oli esimerkiksi tänään Open Päivitys -kurssilla viime vuonna mukana ollut, parhaillaan mukana olevia, työkaverimme toisesta opetusalan hankkeesta ja aiheesta Facebookin kautta tietoa saanut aiheesta kiinnostunut. Osallistujat olivat Nurmeksesta, Porista, Lempäälästä, Ruotsista ja me kaksi Miehikkälästä ja Kirkkonummelta. Loikkasimme aika nopsaan aiheen äärelle, silti vapaamuotoisesti. Jokainen pääsi ääneen ja antamaan oman rikkansa rokkaan. Ne, joilla oli aikaa, jäivät vielä notkumaan vartiksi.

Kaisan kanssa pohdimme session jälkeen, että mikä tuollaisesta kohtaamisesta tekee niin virkistävää. Virkistyksen tunne ei ollut vain meillä, vaan osallistujat kommentoivat samaa. Mietimme muun muassa sitä, että epävirallisuus on tärkeää. Oivalluksia syntyy ilman varsinaista agendaa. Silti teemalla on merkitys. 

Virittäytyminen aiheeseen on tärkeää, mutta se virittäytyminen ei saa kaapata kaikkea aikaa. Perinteisemmissä koulutustuokioissa tai palavereissa osallistuja nuukahtaa, koska alustukset ja puheenvuorot ovat liian pitkiä.

Tavoitteellisten tapaamisten ongelmana on se, että tavoite rajaa ja määrittelee sitä, mitä alun ja lopun välillä tapahtuu. Tavoite on saatutettava. Ajatus on koko ajan askeleen edellä hetkeä, joka juuri tapahtuu. Malttaminen, keskittyminen, uppoutuminen, kuuntelu, oivaltaminen jäävät tapahtumatta. Tavoitteelliset tapaamiset ovat ehdottoman tarpeellisia. Mutta entä, jos esimerkiksi hanketöissä, joissa kaivataan ideoita ja uuden kehittämistä, pidettäisiin säännöllisesti tavoitteettomia teematapaamisia? Voisi syntyä paljon enemmän kuin uskotaankaan. Samalla osallistujalähtöisyydelle tulisi lisätilaa. Keskusjohtoisuus vähentyisi. 

Tästä ja vähän muustakin tämän kerran vertaisradiossa!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Vertaispäivittäjän arki: kyselyn tuloksia

Ensimmäinen Vertaispäivittäjä-kurssi toteutettiin keväällä 2013. Pienenä alkukartoituksena Vertaispäivittäjiltä kyseltiin millaisena he näkevät oman arkensa. Oman toiminnan taustalla pidettiin seuraavia asioita tärkeänä (klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi):


Kysyimme myös miten pedagogisia ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskevia vinkkejä työyhteisössä jaetaan (klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi).


Kysyimme myös kuinka kokemusten vaihtoa tuetaan. Joissakin kouluissa järjestettiin pedagogisia iltapäiviä ja pedagogisia kahviloita ja osassa oli opekokousten yhteydessä varattu aikaa pedavinkeille. Kuitenkin keskusteluissa kyselyn jälkeen tuli esiin, ettei arjessa ole todellista aikaa säännölliselle vinkitykselle. Opekokouksissa käsitellään usein hallinnollisia ja aikataulullisia asioita, eikä kollegiaalista pedagogista keskustelua ehditä käymään, vaikka periaatteessa pyrkimystä ja halua olisi.

Joidenkin opettajien kohdalla aineryhmä tai aineryhmäverkostot toimivat tiiviisti. Aineryhmässä jaettiin ja opetusta kehitettiin. Yksinäisen työntekijät kokivat olevansa välillä todella yksin tuen puuttuessa. 

Vertainen vierelläsi – siinäpä oppimisympäristön rikastaja

Open Päivitys -koulutuksen ensimmäiseen tuotantokauteen kuului pieni Vertaispäivittäjä-koulutus ja koko koulutusohjelmaan on syväkoodattu vertaistyöskentelyn ja vertaisoppimisen ajatus.

Tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen käyttö etenee hitain askelin, jos jokaisen on opittava yksin kaikki mahdollinen ja jos pedagogista kehittämistyötä pitää käydä sisäisellä pururadalla. Yksin tekemisen aika on kerta kaikkiaan ohi tällä saralla. Kädet eivät riitä, pää ei kestä eikä homma etene oppijoitten toimintaan, mikä taitaa olla kaikista ikävin seurannainen tuskaisesta yksinpuurtamisesta.


Toisen ja kolmannen tuotantokauden aikana Vertaispäivittäjä kuuluu koulutuskokonaisuudessa koordinaation tuottamaan tukipalveluun. Nyt syksyllä 2013 tarjotaan uusi tilaisuus aiemmin Open Päivitykseen osallistuneille, nyt koulutuksissa oleville ja kenelle tahansa kiinnostuneelle osallistua Vertaispäivittäjä-kurssille (maksuton). Ilmoittautuminen on avattu ja ajankohdat päätetty eli jokainen sessio aamuisin klo 8:30 - 9:00:
  1. Johdanto 3.10., 7.10. ja 8.10.
  2. Mitä tehdään? ke 9.10. ja pe 11.10.
  3. Miksi tehdään? ma 14.10. ja ti 15.10.
  4. Millaisin taidoin tehdään? ma 21.10. ja ti 22.10.
  5. Miten tehdään? ma 28.10.ja ti 29.10.
  6. Kuka tekee? ti 5.11. ja pe 8.11.
  7. Kohti konkretiaa ma 11.11. ja ti 12.11.
Vertaispäivittäjä-kurssi toteutetaan Adobe Connect -yhteydellä, joka toimii internetselaimen kautta. Osallistuja tarvitsee kuulokemikrofonin. Äänellä osallistuminen on erittäin suotavaa. Sessioon voi osallistua 0-100 henkilöä. Koulutuksen vetäjinä ovat Anne Rongas ja Kaisa Honkonen-Ratinen.

Jokaiseen teemaan kuuluu 5-10 minuutin alustus. Sen jälkeen aihetta työstetään kerta kerralta vaihtuvilla helpoilla sosiaalisen median työvälineillä, joihin osallistujien ei tarvitse kirjautua. Sessio päättyy yhteiskeskusteluun, joka toteutetaan joko kaikki yhdessä (jos osallistujia on vähän) tai pienryhmissä (jos osallistujia on paljon).

Vertaispäivityksen kellonajat ovat hankalia. Suurin osa opettajista on opettamassa klo 8:30-9:00, mutta kevätkaudella 2014 vedämme saman prosessin iltapäivisin. Osallistua voi myös vain yhteen tai muutamaan kertaan. Jokainen sessio on ainutlaatuinen ja hauska, innostava pieni tuokio.

Vertaisoppimisen ja kollegiaalisen yhteistyön asioita opettajien maailmassa ja oppimisessa yleensä käsitellään myös Annen ja Kaisan vertaisradiossa.

Kevään 2013 Vertaispäivittäjä-kurssi häikäisi Annen ja Kaisan ja sulateltavaa riittää pitkäksi aikaa. Häikäisevää oli osallistujien anti, heidän ajatuksensa, esimerkkinsä, pohdintansa, näkemyksensä. Vieläkin on purkamatta kymmeniä sivuja muistiinpanoja. Vertaisradiossa kuulette näitä hedelmiä. Tervetuloa myös haastateltavaksi. Haastattelu sujuu kätevästi Skypen avulla. Tuoreimman lähetyksen voit kuunnella tästä (osallistu myös jaksojen kommentointiin Vertaisradion sivuilla):



Eikä tässä vielä kaikki! Online Educa Berliinissä kuullaan tämän vuoden lopulla AKTIIVI+ ja AVO-hankkeen edustajana Leena Vainiota vertaisoppimisesta. Leena on Irja Leppisaaren kanssa osallistunut merkittävällä tavalla Open Päivityksen koulutuskonseptin vertaistyöskentelyosion kehittämiseen. Heidän keskustelujaan aiheesta on julkaistu YouTubessa. Leenan ja Irjan kehittämä benchlearning-malli, siitä kertova konferenssipaperi, palkittiin muutama vuosi sitten Etelä-Koreassa.

Vertaispäivittäjän koulutusmalli on saanut paljon vaikutteita Jaakko Rantalan ja Pekka Kinnusen AVO2-hankkeessa toteuttamasta Sosiokulttuurisen innostamisen -opintokokonaisuudesta, joka on julkaistu Wikiopistossa.

Kiitoksia pitää myös jakaa Helena Aarniolle hienosta dialogipedagogiikan DIALE-sivustosta.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Puhumisen vaikeus - vertaispäivittäjän emotionaalinen kompetenssi

Toisella tapaamiskerralla puhuttaan siitä, miten joskus voi olla vaikeaa saada vertaistyöskentelyssä sujuvaa yhteyttä toiseen. Voi olla, ettei toinen ehdi, ei halua tai ei pysty vastaanottamaan neuvoja. Hänellä voi olla satunnainen kuormittava tilanne tai pidempikestoinen voimia vievä vaihe elämässään.

Torjunta ei ole suinkaan aina merkki siitä, että asia tai asiaa esittelevä ihminen eivät kiinnostaisi. Vertaispäivittäjän on tärkeää osata lukea tilannetta. Toisen taakkaa ei ole tarkoitus lisätä vaan päin vastoin keventää. Kaikki ihmiset eivät halua kertoa yksityiselämänsä kuormista työyhteisössään ja tämä on otettava huomioon. Vaikuttimet voivat olla monenlaisia. Vertaispäivittäjän on kyettävä etääntymään välillä tilanteista. Kyse ei ole siitä, pitääkö toinen vai ei, vaan siitä, että kykeneekö hän juuri nyt lähtemään mukaan.

Emotianaaliset taidot ja empatiakyky ovat vertaispäivittäjän jaloja taitoja.

Keskustelun pohjaksi tähän teemaan on löytynyt Mirjam Virtasen väitöstutkimus Opettajan emotionaalisisti kompetensseista (2013). Mirjam Virtasen mukaan opettajat tarvitsevat monenlaisia emotionaalisia taitoja toimiessaan koulumaailmassa (s.55-66). Kaavakuva väitöskirjasta:


Vertaispäivittäjä-kurssilaisten keskustelussa erityisen tärkeäksi teemaksi nousi yhteisen kielen löytäminen. 

Arjessa pitäisi olla mahdollista opetella tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvää sanastoa ja termistöä, jotta keskustelua voisi viedä pintaa  syvemmälle. Puhetapa voi olla ensimmäinen poissulkeva asia. Jos ei ymmärrä, mistä toinen puhuu, ei pääse asiaan mukaan. Omaa ymmärtämättömyyttä ei perinteisesti ole näytetty. Jos opettajalla on oma oletus, että nämä asiat pitäisi osata ja että on noloa näyttää tietämättömyytensä, hän saattaa huomaamattaan torjua opetusteknologiaan liittyvät asiat sen sijaan, että ryhtyisi lapsen lailla ihmettelemään ja kokeilemaan.

Tekniset "härpättimet" ovat vain härpättimiä. Ne tulevat ja menevät, mutta niiden taustalla olevat osaamiset säilyvät. Näitä osaamisia ovat esimerkiksi yhteiskirjoittaminen, vertaisarviointi, ideoiden jakaminen ja kehittäminen, palautteenanto ja vastaanottamistaidot sekä reflektointi ja oman tai ryhmän toiminnan arviointitaito. 

Opetusteknologian käyttöä voi opetuksen lisäksi tuoda opettajan oman työn ja opettajien välisen yhteistyön organisointiin. Opettajilla pitäisi olla mahdollisuus harjoitella teknologian hyödyntämistä osana omaa työtään. Työskentelytavat, joita vaaditaan oppijoilta, olisi hyvä olla osa myös opettajien keskinäistä toimintakulttuuria. Näin toimien esimerkin voima kasvaa. Opettaja ei vain puhu luokassa yhdessä tekemisen merkityksestä vaan näyttää sitä myös muiden opettajien kanssa käytännössä.


perjantai 4. lokakuuta 2013

Uusi vertaispäivittäjä-koulutus liikkeelle!

Vertaispäivittäjä-koulutus tai oikeammin vertaispäivittäjien innostamisryhmä kokoontui tänään ensimmäistä kertaa uuden ryhmän kanssa. Tarkoituksena on yhdessä jakaa ja luoda malleja vertaistyöhön oppilaitosarjessa.

Aloitustapaamisessa keskustelimme millaisia odotuksia ryhmällä on ja Anne vastavuoroisesti esitteli tähtisakaramallimme, joka toimii tapaamistemme kompassina. Jokaisen puolituntisen tapaamisen teema on etukäteen sovittu, mutta sisältö elää osallistujien mukaan.

Vertaispäivittäjä-koulutuksen takana on ajatus sosiokulttuurisesta innostamisesta. Kuinka saamme käyttöömme sellaisia voimavaroja ja taitoja, jotka innostavat meitä yrittämään uudestaan ja uudestaan ja kokeilemaan uusia asioita.  Kuinka höynäytämme muita mukaan vertaisiksi? Kuinka rakennamme tiloja, jossa uudenoppimiselle on edellytykset? Kuinka sytytämme liekin, joka värjyy jossain arjen alla? 

Tästä on taas upeaa aloittaa! Toisilta oppiminen on parastamista parhaimmillaan. Tervetuloa mukaan uudet vertaispäivittäjät, meillä on Annen kanssa niin paljon opittavaa teiltä.